My great life - 3

"Niall! Muista se on mun sisko! Ei mitään rakkaussuhdettä!" Louis sanoo ja virnistää.

"Katotaanko?" Uhmaan ja pussaan Niallia huulille ja sen jälkeen näytän kieltä. Niall ja Louis katsovat minua ihmeissään. Se vain tuli. Niall katsahtaa Louisiin ja repeää nauruun.
"Ka-kauan tätä on jatkunu?" Louis kysyy järkyttynyt ilme kasvoillaan.
"Voi hyväne aika! Etkö sä tajuu? Toi oli vaa tommonen uhmaus, ei mulla ja Niallil oo mitään!" Sanon ja hieman vihaisesti. Menen olohuoneeseen, jossa istuu kolme poikaa ja kaikki katsovat minuun.
"Mitä siel tapahtu?" Liam kysyy varovaisesti.
"Äsh.. Ei mitään..." Vastaan ja hiljaisuus vallitsee. Louis tulee olohuoneeseen ja Niall jää keittiöön. Hän viittoo minut näkymättömästi sinne.
"Meen käymää ulkona." Sanon pojille olohuoneessa ja nousen ylös. Tartun Niallia hihasta kun menen hänen ohi. Laitamme kengät jalkaan ja menemme kävelylle.

"Sori toi äskönen.. Mua vaan ärsyttää ku Louis aina kyttää mitä mä teen."
"Mä ymmärrän sua, mut samalla mä ymmärrän Louisia. Tuskin sä haluisit et Louis tapailis sun parasta kaveria." Niall sanoo ja hän taitaa olla oikeassa.
"Niinkai sitte..." Sanon ja lähdemme kohti poikien yhteiskämppää.

"Missäs te olitte?"  Louis kysyy kun menemme Niallin kanssa olohuoneeseen.
"Kävelyllä. Ihan vaan juteltiin."
"Louis tuu tonne." Sanon Louisille ja viiton hänet syrjempään.

"Mä en kestä enää." Sanon ja halaan Louisia.
"Muru kaikki on hyvin... Mitä nyt on käynyt?" Louis kysyy ja ojennan hänelle mun puhelimen.
"Tuu tänään koulun viereiseen puistoon tai sun viidelle kaverille käy kipeetä." Louis lukee ääneen viestin jonka sain kun olin kävelyllä Niallin kanssa. Hänen ilmeensä vakavoituu kunnolla ja hän katsoo minuun. En halua, että pojille käy jotain. Mistä he ovat edes saaneet tietoon, että Louis on veljeni. Olen aina halunnut pitää sen salassa, mutta nyt... Jos koulu saisi tietää, että olen Louisin sisko kaikki olisivat kavereitani vain siksi. Onneksi kiertue alkaa kohta. En kestä tätä enään.
"Menen sinne. Ja älä huoli, olen aina selvinnyt heidän kynsistään." Sanon ja Louis katsoo minua ja pudistaa päätään. Eihän tämä itse asiassa hänelle kuulu.
"Ja et varmana mene! Sulle voi käyä jotain!"
"Mulla on käyny jo tarpeeksi. Kyl mä kestän." Sanon ja pussaan Louisia otsaan ja lähden ulos.

Kiusaajani ovat jo puistossa. He sipisevät jotain ja katsovat minuun.
"Hyvä, että tulit. Olisihan se ollut ikävä jos kavereillesi olisi käynyt jotain."
"Antaa tulla! Tällä kertaa te ette selviä." Uhmaan ja he repeävät nauruun. Laitan käteni nyrkkiin ja lyön Jonasia naamaan niin lujaa kuin lähtee. Hän kaatuu maahan ja laittaa kätensä siihen kohti mihin minä häntä löin. Rosalie ja Maria katsovat minua vihaisesti ja Rosalie lähtee minua kohti.
"Anna tulla! Voin mä lyödä suaki nii, että huomenna sulla on musta silmä!" Huudan Rosalien naamaan ja hän ottaa pari askelta taaksepäin. Hän ei halua pienintäkään virhettä naamaansa. Maria lähtee luokseni. Hän ei välitä vaikka hänen naamassaan olisi mitä. Hän on suunnilleen minun pituinen.
"Hän on minun." Jack sanoo kaikkien takaa ja lähtee luokseni. Maria väistää ja päästää hänet luokseni.
En minä häntä pelkää. Kovin paljoa... Vihaan häntä YLI kaiken!
"Pikkutyttöä varmaan pelottaa." Jack sanoo ja virnistää. Hän on minua noin pään pidempi.
"Älä nyt itestäs noin puhu." Sanon naama pokkana Jackille.
"Tytöllä on pokkaa." Jonas kuiskaa Marialle, joka nyökkää vastaukseksi.
"Mä kuulin ton." Sanon ja katson Jackin taakse ja Jonas punastuu. Nostan katseena takaisin Jackiin joka katsoo minua yhä murhaava ilme kasvoillaan.
"Aattelitko siinä vaan töllöttää vai oliko sulla jotain asiaa?" Sanon ja Jack kääntyy ja lähtee. Oho! Luulin, että olisin saanut turpaani.  Rosalie, Maria ja Jonas katsovat minua ja Jackia vuorotellen.
"Jack! Mitä sä teet?" Rosalie huudahtaa.
"Tyttö on vapaa. Me ei kiusata sitä enään." Jack sanoo, mutta Rosalie koittaa kysellä miksi.
"Mu-mu-mutta miksi?" Rosalie parahtaa.
"Koska minä sanon niin!" Jack huutaa ja sinne he menevät kiusaajaani tai voisiko sanoa ex-kiusaajani.
En voi uskoa, että Jack olisi lopettanut noin helpolla. Hänellä on tiedossaan kosto. Tiedän, että tämä ei jää tähän. Jack kääntyy vielä katsomaan minua ja vinkkaa silmää. Istun puiston penkille ja katson kun he katoavat näkyvyydestä. Mitäköhän Jack suunnittelee?

Olen istunut jo tovin penkillä ja puhelimeni soi. Louis tietenkin.
"Ootko sä kunnossa?" Kuuluu puhelimen toisesta päästä.
"Ei naarmun naarmuakaan. Tuun ihan kohta sinne. Moikka!" Sanon ja lopetan puhelun.

Puhelimeni pärisee, mutta tuo ei ollut puhelu, vaan tekstari. Otan puhelimen taskusta ja katson keneltä se on. Jack... Eikö hänen asiansa tullut jo äsken selväksi.
"Luuletko sä todella, että se jäi tuohon? Kosto elää... Odota vaan..." Pitäähän Jackille vastata.
"Itse asiassa tiesin, että sulla on jotain suunnitelmissa. Odotan innolla :P" Miksi edes vastaan? Se vain pahentaa asioita. No ihan sama! Yolo!

My great life - 2

"En mä voi noin vain lähtee. Kaikki alkaa epäileen jotain."

"Sanot vaan, että menet tekemään töitä. Nääs me pojat tarvitaan joku jolla on hyvä tyylitaju." Sanon ja virnistän.

"No, mut onhan teillä ihan tarpeeks hyvä tyyli jo nyt."Janica sanoo ja virnistää takaisin. Halaamme toisiamme vielä kerran. Janica hyppii ilosta. Kiva nähdä hänet iloisena. 

"Näytä sun kättä!" Sanon, koska näen, että Janican kädestä tulee verta. Vetäisen Janican hihan ylös ja siinä ne on. Kaksi syvää viiltoa. Vien Janican vessaan ja puhdistan haavat. 

"Selitys.. Nyt!"

Janica kurottaa hyllyn päälle ja ottaa sieltä veitsen.
"Noni nyt riitti! Sä tuut nyt ainakin meidän mukaan! Ja puukot jää kotiin!" Tiuskaisen Janicalle. Tuo nyökkää ja lähtee omaan huoneeseensa kun olen saanut haavat puhdistettua.

Janican NK

Louiskin jaksaa aina puuttua mun asioihin. No ainakin pääsen heidän mukaan kiertueelle. Paitsi siellä on viisi poikaa vahtimassa tekemisiäni. Käyn harjaamassa hampaat, vaihdan vaatteet ja menen nukkumaan.

Aamulla:

Herään herätyskellooni. Se ärsyttävä piipitys. Nousen ylös ja tallustan alakertaan. Louis jyrsii leipäänsä ja huikkaa minulle huomenta. Pörrötän pojan hiuksia ja poika kiljahtaa.
"Olin just laittanu ne!" Hän sanoo ja kipittää peilin eteen. Sillä on varmaan taas treffit Eleanorin kanssa. Ne on niin söpö pari! Kumpa minullakin olisi joku, mutta kaikki karttavat minua, koska minua kiusataan.
"Niall vie ja hakee sut koulusta." Louis sanoo kun tulee peilin edestä takaisin keittiöön. Katson häntä
et-ole-tosissasi ilmeellä. Hän virnistää ja nyökkää. Syön äkkiä muroja ja leivän ja menen meikkaamaan.
Vaihdan vaatteet ja otan puhelimen pöydältä. Kipitän alakertaan ja menen ulos odottamaan Niallia.
Kohta musta auto kaartaa pihalle. Heilautan kättäni ja virnistän. Kapuan auton sisälle ja halaan Niallia.
"Huomenta pikkutyttö!" Niall sanoo ja näyttää kieltä. Lyön häntä leikkimielisesti käteen ja näytän myös kieltä. Lähdemme liikkeelle. Kohta taas kouluun jossa kaikki vihaa minua.
"Niall. Mihi sä meet?" Kysyn kun hän ajaa koulun ohi.
"Jos Louis kysyy syytä mua." Niall sanoo ja virnistää söpöä hymyään. Nyökkään ja halaan Niallia hennosti.
"Mihin me mennään?" Kysyn heti perään, koska en halua hiljaisuutta.
"Poikien yhteiskämpille. Muista jos Louis kysyy syytä mua." Niall sanoo ja painottaa sanaa mua.
Nyökkään ja Niall kaartaa autolla tutun talon pihalle. Olen käynyt täällä monesti. Varsinkin sillon kun oli minun 17-vuotis syntymäpäivä. Se oli kyllä mahtavaa.

Niin joo! Olen ihan unohtanut kertoa itsestäni. Olen siis Janica Emily Tomlinson. Olen kohta 18-vuotias, eli olen nyt 17. Olen siis koulu-kiusattu, olen ollut ala-asteelta asti. Rakastan One Directionin poikia. He ovat aina tukeneet minua. Puhun ihankuin olisin joku fani, mutta olenhan minä sekin.

Havahdun ajatuksistani kun Niall nappaa minut olkapäälleen.
"Laske mut alas!" Huudan pojalle nauran keskeltä. Poika virnistää ja halaa minua. Katson hänen upeisiin silmiin. Se oli kiusallista, mutta samalla ihanaa. Sentit kariutavat ja kuulemme samalla ovelta rökäisyn. Käännämme päämme yhtä aikaa kohti ovea ja siellä Harry virnistää. Lähden juoksemaan pojan perään, koska tiedän, että hän kertoo muille pojille.
"Arvakkaa mitä tuo ja Niall meinas tehä!" Harry huutaa kun hän juoksee olohuoneeseen minä perässään.
Ympäri huonetta kuuluu no tai kerro. Kuoro on kokoontunut.
"Ne meinas pussata!" Harry sanoo ja katson häntä murhaavasti. Louis katsoo minua murhaavasti ja lähtee etsimään Niallia. Menen perään. En halua mitään tappelua.
"Mitä sä koitat nuolla mun siskoo?" Louis kysyy leikkimielisesti Niallilta ja kummatkin naurahtavat.
"Se on vaa niin kuuma!" Niall sanoo ja repeän oven suussa. Niall punastuu ja menen halaamaan häntä.
"Muru! Älä nolostu!" Sanon ja pussaan Niallia otsaan.

My great life

Juoksen läheiseen puistoon. Kiusaajat kannoillani. Vihaan tätä. Vihaan kaikkea. Huomaamattani kaaduin kiveen. Kiusaajat tulivat metri metriltä lähemmäksi. 

"Painukaa v**tuun!" Huusin heille ja he raivostuivat vielä enemmän. He potkaisivat minua. Ei tunnu missään. 

Olen varmaan menettänyt tuntoni kaikista. Potkaisen edessä olevaa poikaa Jackiä mahaan. Hän kaatuu maahan ja minä nousen salamana ylös ja juoksen karkuun.

"Tää ei jää tähän!" Rosalie huutaa minulle.

Juoksen niin kauan kuin jaksan. Onneksi kuntoni on hyvä.

Vihaan heitä. Rosalie oli paras kaverini joskus, mutta sitten hän ja Jack löysivät toisensa. Kiroan sen päivän.

**

"Mites koulu päivä meni?" Äitini kysyy kun menen keittiöön. Hän ei tiedä, että minua kiusataan. Kukaan ei.

"Hyvin! Äiti... Mitä jos muutettais? Koska mun kaverit vähä niinku hylkäs mut..."

"Muutettais?! Minne ajattelit muuttaa? Ne eivät olleet aitoja kavereitasi, etsit vain uusia!"

"Okei.." Vastaan vaisusti ja tallustan yläkertaan omaan huoneeseen.

Kaadun sängylle. Miksi juuri minä? Kuulen koputusta ja veljeni Louis tulee sisään.

"Niall soitti mulle. Se näki mitä ne teki sulle puistos..." Voiei! Nyt Louis ja vielä Niall tietää...

"Älä kerro kenellekkään!"

"Mun on pakko! En mä haluu, että sua kiusataan!" Louis sanoo haikeasti.

Tönäisen Louisia ja juoksen vessaan. Puhelimeni pärisee. Näytössä lukee Niall. Minulla on kaikkien poikien numerot jos tarvitsen niitä joskus. 

"Oliko pakko kertoo Louisille?!" Huudan puhelimeen.
"Sori.. En vaa haluu et suhun sattuu.." Niall sanoo surullisesti.
"Kuka nyt musta välittäis? Oon vaa tälläne.. tälläne.." Sanoin, mutta Niall keskeytti mun lauseen.
"Ihana! Louis välittää susta ja paljon! En halua, että se on surullinen enkä halua, että sulle käy kuinkaan!"
"Mite vaa.." Sanon ja lopetan puhelun.

**

 Nousen lattialta ylös. Olen ollut vessassa monta tuntia. Kurotan kaapin päälle ja otan sieltä veitsen. Se ei sentään hylkää minua.
"Tämä on elämisestäni." Sanon ja vedän puukolla syvän viillon käteen.
"Tämä on kiusaamisesta." Toinen viilto.
"Nyt Janica avaat sen oven!" Louis huutaa oven takaa.
"Pakota!" Vastaan takaisin.
"Mä kohta murran tän oven!"

Louisin NK

Janica avaa oven. Halaan häntä heti.
"Meillä ja pojilla alkaa ensviikolla kiertue.."
"Mitä?!?! Ja se kerrot mulle vasta nyt?! Kiitti vaa!" Janica huutaa minulle.
"Sä tuut mukaan!" Huudahdan.
"Mitä? Mitä? Mitä? Oikeesti!! ÄÄÄ! Apua!" Janica kiljuu ja halaa mua.
"Mut entä mun koulu ja kaikki?" Janica jatkaa.
"Kaikki hoidettu."


////Plääähhh! Vihdoin eka osa ja seki on nii sekava et huhhuh! Mut ainaki sain valmiiks ja hope u like ja muistakaa kommentoida! :)