My great life - 3

"Niall! Muista se on mun sisko! Ei mitään rakkaussuhdettä!" Louis sanoo ja virnistää.

"Katotaanko?" Uhmaan ja pussaan Niallia huulille ja sen jälkeen näytän kieltä. Niall ja Louis katsovat minua ihmeissään. Se vain tuli. Niall katsahtaa Louisiin ja repeää nauruun.
"Ka-kauan tätä on jatkunu?" Louis kysyy järkyttynyt ilme kasvoillaan.
"Voi hyväne aika! Etkö sä tajuu? Toi oli vaa tommonen uhmaus, ei mulla ja Niallil oo mitään!" Sanon ja hieman vihaisesti. Menen olohuoneeseen, jossa istuu kolme poikaa ja kaikki katsovat minuun.
"Mitä siel tapahtu?" Liam kysyy varovaisesti.
"Äsh.. Ei mitään..." Vastaan ja hiljaisuus vallitsee. Louis tulee olohuoneeseen ja Niall jää keittiöön. Hän viittoo minut näkymättömästi sinne.
"Meen käymää ulkona." Sanon pojille olohuoneessa ja nousen ylös. Tartun Niallia hihasta kun menen hänen ohi. Laitamme kengät jalkaan ja menemme kävelylle.

"Sori toi äskönen.. Mua vaan ärsyttää ku Louis aina kyttää mitä mä teen."
"Mä ymmärrän sua, mut samalla mä ymmärrän Louisia. Tuskin sä haluisit et Louis tapailis sun parasta kaveria." Niall sanoo ja hän taitaa olla oikeassa.
"Niinkai sitte..." Sanon ja lähdemme kohti poikien yhteiskämppää.

"Missäs te olitte?"  Louis kysyy kun menemme Niallin kanssa olohuoneeseen.
"Kävelyllä. Ihan vaan juteltiin."
"Louis tuu tonne." Sanon Louisille ja viiton hänet syrjempään.

"Mä en kestä enää." Sanon ja halaan Louisia.
"Muru kaikki on hyvin... Mitä nyt on käynyt?" Louis kysyy ja ojennan hänelle mun puhelimen.
"Tuu tänään koulun viereiseen puistoon tai sun viidelle kaverille käy kipeetä." Louis lukee ääneen viestin jonka sain kun olin kävelyllä Niallin kanssa. Hänen ilmeensä vakavoituu kunnolla ja hän katsoo minuun. En halua, että pojille käy jotain. Mistä he ovat edes saaneet tietoon, että Louis on veljeni. Olen aina halunnut pitää sen salassa, mutta nyt... Jos koulu saisi tietää, että olen Louisin sisko kaikki olisivat kavereitani vain siksi. Onneksi kiertue alkaa kohta. En kestä tätä enään.
"Menen sinne. Ja älä huoli, olen aina selvinnyt heidän kynsistään." Sanon ja Louis katsoo minua ja pudistaa päätään. Eihän tämä itse asiassa hänelle kuulu.
"Ja et varmana mene! Sulle voi käyä jotain!"
"Mulla on käyny jo tarpeeksi. Kyl mä kestän." Sanon ja pussaan Louisia otsaan ja lähden ulos.

Kiusaajani ovat jo puistossa. He sipisevät jotain ja katsovat minuun.
"Hyvä, että tulit. Olisihan se ollut ikävä jos kavereillesi olisi käynyt jotain."
"Antaa tulla! Tällä kertaa te ette selviä." Uhmaan ja he repeävät nauruun. Laitan käteni nyrkkiin ja lyön Jonasia naamaan niin lujaa kuin lähtee. Hän kaatuu maahan ja laittaa kätensä siihen kohti mihin minä häntä löin. Rosalie ja Maria katsovat minua vihaisesti ja Rosalie lähtee minua kohti.
"Anna tulla! Voin mä lyödä suaki nii, että huomenna sulla on musta silmä!" Huudan Rosalien naamaan ja hän ottaa pari askelta taaksepäin. Hän ei halua pienintäkään virhettä naamaansa. Maria lähtee luokseni. Hän ei välitä vaikka hänen naamassaan olisi mitä. Hän on suunnilleen minun pituinen.
"Hän on minun." Jack sanoo kaikkien takaa ja lähtee luokseni. Maria väistää ja päästää hänet luokseni.
En minä häntä pelkää. Kovin paljoa... Vihaan häntä YLI kaiken!
"Pikkutyttöä varmaan pelottaa." Jack sanoo ja virnistää. Hän on minua noin pään pidempi.
"Älä nyt itestäs noin puhu." Sanon naama pokkana Jackille.
"Tytöllä on pokkaa." Jonas kuiskaa Marialle, joka nyökkää vastaukseksi.
"Mä kuulin ton." Sanon ja katson Jackin taakse ja Jonas punastuu. Nostan katseena takaisin Jackiin joka katsoo minua yhä murhaava ilme kasvoillaan.
"Aattelitko siinä vaan töllöttää vai oliko sulla jotain asiaa?" Sanon ja Jack kääntyy ja lähtee. Oho! Luulin, että olisin saanut turpaani.  Rosalie, Maria ja Jonas katsovat minua ja Jackia vuorotellen.
"Jack! Mitä sä teet?" Rosalie huudahtaa.
"Tyttö on vapaa. Me ei kiusata sitä enään." Jack sanoo, mutta Rosalie koittaa kysellä miksi.
"Mu-mu-mutta miksi?" Rosalie parahtaa.
"Koska minä sanon niin!" Jack huutaa ja sinne he menevät kiusaajaani tai voisiko sanoa ex-kiusaajani.
En voi uskoa, että Jack olisi lopettanut noin helpolla. Hänellä on tiedossaan kosto. Tiedän, että tämä ei jää tähän. Jack kääntyy vielä katsomaan minua ja vinkkaa silmää. Istun puiston penkille ja katson kun he katoavat näkyvyydestä. Mitäköhän Jack suunnittelee?

Olen istunut jo tovin penkillä ja puhelimeni soi. Louis tietenkin.
"Ootko sä kunnossa?" Kuuluu puhelimen toisesta päästä.
"Ei naarmun naarmuakaan. Tuun ihan kohta sinne. Moikka!" Sanon ja lopetan puhelun.

Puhelimeni pärisee, mutta tuo ei ollut puhelu, vaan tekstari. Otan puhelimen taskusta ja katson keneltä se on. Jack... Eikö hänen asiansa tullut jo äsken selväksi.
"Luuletko sä todella, että se jäi tuohon? Kosto elää... Odota vaan..." Pitäähän Jackille vastata.
"Itse asiassa tiesin, että sulla on jotain suunnitelmissa. Odotan innolla :P" Miksi edes vastaan? Se vain pahentaa asioita. No ihan sama! Yolo!