My great life - 5

*Sori, ku mulla kestää välillä näissä numeroissa, mutta kyl minä aina näitä kirjottelen. Sori tossa alussa oleva aikahyppy*

Viikon päästä, Janican NK

Kaikkialla salamanvalo räpsähtää. Astumme lentokentän sisälle. Onneksi meillä on turvavartijat. Kävelen poikien perässä. Ihankuin he eivät edes haluaisi minua mukaan. 

Kävelen vain heidän perässään ja olemme juuri menossa suureen yksityislentokoneeseen. Pojat istuvat paikoilleen ja minä menen Niallin viereen. Onkohan heillä kaikki hyvin.

"Moi." Sanon kun olen jo istunut Niallin viereen. Niall katsoo vielä lentokenttää.

"Moi. No jännittääkö?" Niall sanoo ja virnistää. Nyökkään ja virnistän. Kone lähtee liikkeelle ja minun tekee mieli kiljua, mutta onhan kello vain seitsemän aamulla. Otan Niallia kädestä, koska minua pelottaa. En ole ennen lentänyt. Niall katsoo minua ja hymyilee ja sanoo: "Ei se haittaa, vaikka sua pelottaa."

Herään ja huomaan, että nojaan Niallin olkapäätä vasten. Voiei! Vähä noloo! No onneksi Niallkin nukkui. Lähdin käymään vessassa, mutta Louis vetäisi minut sivummalle, jos lentokoneessa on edes niin paljoa tilaa.
"Mitäs toi äsköne oli?" Louis kysyy ja virnistää.
"Ööö.. Iha nukkumista. Vihjaaksä et mulla ja Niallil olis jotain juttua?"
"Hei! Sen huomaa kaikki! Se välittää susta oikeesti. Sillon ku ne tuli ekaa kertaa meille ja se näki sut se tuli mustasukkaseks ku se aluksi luuli, että oisit mun tyttöystävä, mutta sitte se ilostu ku sai kuulla, että oot vaa mun sisko. Älä särje meijän pikku-Niallerin sydäntä." Louis sanoo ja halaa minua.
"En ikinä voisi rikkoa Niallin sydäntä." Kuiskaan Louisin korvaan ja menen takaisin omalle paikalleni. Siinä se  Niall tuhisee. Annan hänelle poskelle pusun ja Niall alkaa virnuilla. Se ei siis nuku.
"Sä et siis nuku?" Kysyn ja naurahdan. Poika nyökkää. Hän kietoo kätensä ympärille ja samalla takaamme kuuluu: "No uuu! Onha teil yhteinen huone?" Harry kysyy ja voin jo tuntea hänen virniinsä.
"No tottakai meillä on!" Niall hihkaisee iloisena. Katson häntä ihmeissään ja hän nyökkää ja virnistää.
"Kiinnittäkää turvavyönne. Laskeudumme 20 minuutin kuluttua." Kapteenin ääni kaikuu radiosta.

Amerikka! Olen todellakin Amerikassa. Kävelemme turvamiesten takana tila-autoomme.
"Takapenkki on mun!" Huudan ja rynnin taakse. Näytän kieltä pojille ja Niall tulee viereeni. Hän laittaa kätensä taas ympärilleni ja nojaan hänen olkapäähän. Muut pojat katsovat meitä ja huokailevat.
"Totako meijän pitää kestää seuraavat 6 kuukautta?" Zayn kysyy ja huokaisee.
"Joo kyllä pitää. Kestäkää se." Niall sanoo ilme vakana ja repeää nauruun.
"Onneksi teillä on yhteinen huone. Saatte kuherrella siellä." Louis sanoo ja naurahtaa.
"Onks meillä oikeesti sama huone?" Kuiskaan Niallille ja tuo hymyilee, nyökkää ja painaa pusun poskelleni.