My great life - 9

Niallin NK

Olen odottanut Janicaa jo vaikka kuinka kauan. Viiton naistarjoilijan pöytään ja käsken häntä käymään katsomassa onko Janica siellä. Tarjoilija tulee takaisin pudistellen päätään ja hän kertoo, että lattialla oli verta. Otan puhelimeni ja soitan pojille tästä.

Janican NK

Herään hirveään pääkipuun. En näe mitään, koska jokin on silmieni ympärillä. Kädet sidottu, jalat sidottu täähän on tosi kiva juttu... Tuttu ääni kuuluu jotenkin läheltä, mutta välissä saattaa olla seinä. Hetkinen...

"Kappas... Kukas tyttönen se täällä on." Sanoo tutun kuuloinen poika, jota vihaan yli kaiken!

"Jack! Missä mä oon? Mä haluun nähä! Ota tää juttu pois mun silmien eestä pois!" Huudan pojalle ja voin vain tuntea tuon idiootin virnistyksen. Askeleet menevät taakseni ja joku vedetään päästäni. Kirkas valo häikäisee silmiäni, mutta pystyn tunnistamaan, että olemme jossain mökissä. Rauhoittava mökkiloma!

"Mitäs pidät? Uusi kotisi, paitsi harmi, että se palaa kohta poroksi." Poika sanoo ja nauraa. Alan kiljua ja poika lyö poskeani. Aijaa mun pitäs vai olla hiljaa? Alan laulamaan niin lujaa kuin minusta lähtee One Directionin biisejä. Ihan sama vaikka tuo hakkais verille. Pojan ilme muuttuu vihaiseksi ja lopetan. Poika lähtee ja kohta kuulen auton käynnistyvän. Ei hän voi jättää minua tänne! Koitan saada narua auki joka on jaloissani. Puren sitä niin kauan kunnes saan sen rikki, vaikka väkisin.

Minusta tuntui, että suustani tuli verta, mutta ihan sama! Sain narun rikki! Nousin ylös ja juoksin ovelle. Koitin avata sitä, mutta se oli lukossa. Hyppään sitten ikkunasta ihan sama mulle! Etsin lähimmän ikkunan ja hyppään siitä. Päästäni tulee ihan varmana verta, mutta minä siitä välitä! Lähden kävelemään tietä pitkin. Heti jos nään auton valot hyppään johonki puskaan ihan sama kunhan pääsen pois täältä! Paitsi jos olisin ollut viisas niin olisin irroittanut tämän käsinarun tuolla mökillä, mutta sinne en enää ole palaamassa!

Olen kävellyt vaikka kuinka kauan, mutta tie ei vain meinaa loppua. Olen saanut käteni vapaiksi jotenkin, en vain tiedä miten, se naru vain lähti. Minulla on varmaan kuumetta, mutta ihan sama! Pääsen jollekkin isolle tielle ja huomaan kyltin. MITÄ?! Kiva juttu kun keskustaan on 20 kilometriä... Näen autonvalot ja hyppään puskaan, koska jos se on Jack niin löydän kohta taas itseni mökiltä.

Olen kävellyt varmaan puolituntia, mutta en ole vieläkään keskustassa. Ulkona on jääkylmä ja tärisen kuin mielipuoli. Näen taas auton valot edessäpäin ja menen äkkiä ojaan piiloon. Auto pysähtyy vähän matkan päähän. Koitan kuunnella mitä kaksikko joka autosta nousee puhuu.
"Janicaa ei näy missään!" Kuulen tutun äänen kiroavan ja hän katselee ympärilleen. Nousen ylös.
"Niall!" Huudan ja juoksen halaamaan poikaa. Halaamme toisiamme hetken, kunnes tajuan, että Louiskin on siinä. Halaan myös häntä ja nousemme autoon. Menen Niallin kanssa takapenkille ja hän kietoo minut vilttiin.
"Nyt sä selität mitä oikeen sulle tapahtu!" Louis sanoo auton ratista ja katsoo minua peilistä.
"No siis ku mä aukasin sen vessan oven mua lyötiin jollakin päähän ja sitten mun silmissä sumeni. Heräsin jostakin mökistä. Mun silmät oltiin sidottu, kädet oltiin sidottu ja jalat oltiin sidottu. Sitten kuulin sen äänen jonka olen kironnut tuhansia kertoja Jack.... Hän otti siteen pois silmiltäni ja tajusin olevani vasta silloin siellä mökissä. Poika lähti sieltä ja päätin etten jäisi sinne hetkeksikkään. Purin narun joka oli jaloissani rikki ja sitten nousin ja hyppäsin ikkunasta. Lähdin kävelemään sitä tietä ja sitten jonkin ajan kuluttua sain narun pois käsistäni jotenkin ja sitte lähdin kävelemään keskustaan päin ja no niin..." Sanon ja vedän henkeä, koska selitin koko jutun putkeen. Nyt haluaisin vain suihkuun ja nukkumaan, en mitään muuta.

Niallin NK

Janica on kunnossa, tai ainakin nyt aluksi niin näyttää. Hänen pitää saada lepoa ja ruokaa. Hän on tulikuuma ja hänellä on varmasti kuumetta. Tärkeintä on se, että saimme hänet takaisin. Olemme etsineet häntä koko illan ja onneksi Louis ehdotti lähteä tänne suuntaan ja onneksi pysähdyimme, koska Janica oli jossain puskassa piilossa, varmaan siltä Jackiltä mikä lie olikaan. Minä kyllä ilmoitan hänestä poliisille! Kuka hullu nyt tuollaista tekee!