Someone like you ~ 1

Sain purettua kaikki tavarani uudessa asunnossani Lontoossa. Muuttaminen on todellakin raskasta! Päätin lähteä tutustumaan Lontooseen paremmin. Talostani ei ollut kuin parisataa metriä keskustaan. Kävelin suuren kauppakeskuksen sisään. Olin kai ilmeisesti astunut taivaaseen. Olin nääs aika shoppailuhullu. Käteeni sieltä tarttui kahdet farkut ja neljä paitaa.

Istuin kahvilassa ja odotin, että myyjä toisi minulle kahvini. Myyjä jolta ostin kahvini oli kyllä tosi komea! Hän toi kahvini ja huomasin, että hän oli laittanut nimensä ja numeronsa kuittiin. Katsoin häntä kun hän meni takasin tiskille ja hän vinkkasi minulle silmää. Ai niin joo pojan nimi oli Harry. Hän oli jostain tuttu, mutta ei nyt minulla ollut aikaa miettiä mistä. 

Kotona menin ihanan lämpimään suihkuun. Sen jälkeen puin vaatteeni ja lähetin Harrylle tekstarin jossa luki näin: Nähäänkö joskus Hazza? x kahvila tyttö Elisa ;)"

Ei mennyt kauaa kun Harry vastasi. "Vaikka heti ;) Kävisikö huomenna kello 13 siinä kahvilan edessä? x Hazzasi ;)" Aijaahas.. Nyt hän jo minun! My evil plan.. No ei vaitiskaan. En jaksannut vastata Harrylle muuta kuin ok. No okei olen minä nyt vähän romanttisempi. "Okei "Hazzani" x Elisasi ;)"

Jäin katsomaan telkkaria ja mietin Hazzaa. Menen niinkuin tuntemattoman kanssa treffeille. Ei normaalia minua. Normaali minä olisin karttanut tilanteen. Olikohan Hazza laittanut jotakin kahviini? Tai sitten olen vain rakastunut. Paitsi sekään ei olisi normaalia minua jos rakastun tuntemattomaan. Kello oli jo aika paljon joten päätin mennä nukkumaan.

Heräsin aamulla no okei päivällä joskus kello 12. Minulle tuli kiire. Puin pikaisesti ja laitoin vain pikaisesti puuteria ja ripsaria. Söin äkkiä leivän ja sitten huomasin, että kello oli vasta puoli. Vedin kuitenkin kengät jalkaan ja lähdin kävelemään hitaasti kohti kahvilaa. Olihan sinne lähemmäs 1,5 kilometriä. 

Kello oli vasta 12.45, mutta Hazza oli silti jo kahvilan edessä. Välilämme oli vielä jotain 20 metriä ja minun piti päättää tuonko minä hiljaisen minäni esillä vai äänekkään minäni esille. Mitä jos olisin vaihteeksi normaali. Hazza katsoi kenkiinsä ja sitten hän katsoi minua. Nyt tunnistin hänet! Hän oli yksi One Directionin jäsenistä! "Aivan!" sanoin kun pääsin Hazzan kohdalle. "Mitä aivan?" Hazza kysyi minulta. Punastuin ja sanoin: "Ei mitään.." Harry tai Hazza hymyili. Hetkinen kumpi kuulostaa paremmalta Harry vai Hazza? Käytän mieluummin Harryä.

Harry vei minut jollekkin rannalle. Otin kenkäni käteeni ettei niihin menisi hiekkaa. Se oli tosi romanttista. Kävelimme rannalla käsi kädessä. Minulla oli päälläni vihreä mekko. Käännyimme katsomaan auringonlaskua. Eikö näin käy yleensä vain elokuvissa? Harry halasi minua ja rupesi pussailemaan minua niskaani. Kohta näin edessäni Harryn täydelliset silmät. Kasvomme lähenivät ja... Sitten joku huusi "Harry!" Katsoimme suuntaan josta ääni kuului. Louis tietenkin. "Myöhemmin sitten." Harry kuiskasi korvaani. "Harry kuka tämä kaunis tyttö on?" Louis kysyi virnistellen. "Hän on Elisa, minun tyttöni." Jaahas vai, että sellaista peliä Styles. Kävelimme autolla jossa kuului musiikki tosi isolla. Louis meni kuskin paikalle ja Harry pelkääjän. Menin itse taakse istumaan. Vieressäni istui nainen tai tyttö. Mitä jos sanon vain, että nuori nainen. Tunnistin hänet heti. Eleanor, Louisin tyttöystävä. Esittelin itseni Eleanorille ja hän itsensä minulle. Olimme aika samanlaisia tarkoitan siis luonteeltamme. Ajoimme jonkun talon luokse. Louis kertoi, että se oli kaikkien poikien yhteinen talo, jossa he aina viettivät aikaa yhdessä. Kävelin sisälle ja kuulin Niallin suuren naurun. Kävelin olohuoneeseen josta nauru kuuluu ja siellä se Niall nauraa lattialla. Kun Niall huomaa minut hän nousee ylös ja esittää niinkuin tuota äskeistä naurukohtausta ei olisi tapahtunut. Koitan pidättää minun hirveää räkätysnauruani, mutta en pysty. Niin sanotusti piru pääsi valloilleen. Lyyhistyn maahan nauramaan ja kuulen kuinka kaikki muutkin nauravat, ilmeisesti minulle. Eleanor nosti minut maasta tai ainakin yritti. Meitä kumpaakin nauratti. Kaaduimme lattialle vierekkäin ja sitten kaikki taas alkoivat nauramaan hullunlailla. Päätin mennä esittelemään itseni pojille. Nousin ylös ja räkätin samalla. Horjahtelin kun kävelin poikia kohti. Nojasin seinään ja päätin, että odotan siihen kunnes kaikki ovat rauhoittuneet. Kaikki olivat saaneet minusta varmaan jonkun räkättävän akan kuvan. No, mutta sellainen minä aika paljon olin. Nauroin ihan turhille asioille.

Vihdoin kun kaikki olivat lopettaneet nauramisen menin esittelemään itseni pojille. Minähän toki jo heidät tunsin. Kaikki pojat vaikuttivat tosi mukavilta.

Harry johdatti minut hänen huoneeseensa. Se oli aika iso ja siellä oli tosi iso parisänky. "Harry.. Miten sä uskalsit tosta noin vaan antaa tuntemattomalle sun numeron ja ku oot vielä supertähti?!" Kysyin Harryltä joka hymyili taas ylisöpöllä hymyllään. "Sä vaan näytit niin viattamolta ja yksinäiseltä. Ja äiti on sanonu et mun pitää seurata mun unelmia." Aws... Kuinka söpösti sanottu. Mitään sanomatta suutelin Harryä. Tunsin kuinka hän sanoi "Thank you" huuliani vasten.

//// Wuhuu! Sain alotettua nyt tän uuden tarinan :) Hope u like it :)

Tässä on tää päähenkilö Elisa

Tässä on tää mekko