Menin Elisan sängyn vierelle. Louis tuotiin samaan huoneeseen missä Elisa oli. Siinä ne oli. Kaksi tärkeää ihmistä minulle, minun takiani. Lääkärit eivät tienneet milloin he heräisivät, mutta minä aijon olla silloin tuolla huoneessa. Pidin Elisan kädestä kiinni, nyt en vain tuntenut mitään puristusta.
Kävin heidän huoneessa joka päivä. Louis oli jo herännyt, mutta Elisa ei. En pystynyt koskaan katsomaan Louisia silmään. Emme olleet paljon puhuneet Louisin kanssa. Pilasinko meidän ystävyyden? Olin joka päivä puhunut Elisalle ilman vastausta.
**
Elisa oli ollut jo viikon sairaalassa eikä ollut vieläkään herännyt. Olimme jutelleet Louisin kanssa välimme selviksi, mutta en voi vieläkään uskoa, että sanoin hänelle niin ilkeästi. En enään paljoa jutellut Elisan kanssa, koska tiesin, että hän ei kuulisi.
Elisan NK
En pystynyt puhumaan, en avaamaan silmiäni, en pystynyt tekemään mitään muutakuin hengittämään. Kuulin kaiken mitä Harry minulle puhui. Tunsin Harryn huulet kun hän pussasi minua. En vain pystynyt vastaamaan niihin. Harry ei enään puhunut minulle yhtä paljon mitä ennen. Se itketti minua, mutta en edes pystynyt itkemään. "Harry.." Sanoin hennosti.
Harryn NK
Elisa sanoi minun nimen! "Elisa!" Kuuletko minua?" Kysyin häneltä, mutta hän ei enään puhunut. Ehkä kuulin vain harhoja. "Louis! Oisitko sinä kuullu, että sanoiko Elisa mun nimen?" Kysyin Louisilta. "En mä mitään kuullut." Louis sanoi ihmettelevästi. Kuulin kai vain harhoja. Herääköhän Elisa enään koskaan? Pitääkö nuo letkut joskus vielä repiä? Mitä minä sitten tekisin? En halua uutta tyttöä, haluan Elisan! Istuin penkille rauhoittumaan ja otin Louisia kädestä. Minua itketti, mutta koitin pysyä vahvana. "Louis.. Entä jos Elisa ei enään koskaan herää?" Kysyin itku silmässä ja katsahdin Louisia. "Elisa on vahva tyttö! Hän selviää kyllä." Louis sanoi ja koitti piristää minua.
Elisan NK
Kuulin kuinka Harry itki. Se oli kamalaa kuunneltavaa. Minusta tuntui, että haluaisin luovuttaa. Lopettaa hengittämisen ja lopettaa tämä kaikki. En vain halunnut aiheuttaa Harrylle lisää surua. Rintaani pisti, mutta en halunnut miettiä sitä valtavaa kipua. Kuulin kun ovi aukesi ja sieltä kuului Liamin, Niallin ja Zaynin äänet. Tunsin kolme hentoa pusua poskellani, ilmeisesti heiltä. Pojat puhuivat minusta. "Lääkäri sanoi, että Elisan elimistö alkaa pettämään. Hän ei pakosta selviä." Zayn sanoi pojille itkuisella äänellään. "Hän selviää! Kyllä hän jaksaa !" Harry huusi väliin ja alkoi itkemään. "Harry!" Kuiskasin taas hiljaa. Pojat hiljenivät ja kuuntelivat mitä minulla oli asiaa. "Harry! En vain jaksa. En kestä tätä!" Sanoin taas kuiskaten. "Kyl sä kestät!" Harry huusi minulle itkuisena. "En kestä..." Kuiskasin ja kuulin isoa piipitystä.
Liamin NK
Elisan sydän pysähtyi. Harry meni käytävälle huutamaan lääkäriä. Kun lääkäri tuli huoneeseen meidät käskettiin pois. Harry ei pystynyt olemaan ollenkaan paikoillaan. Louis pystyi jo kävelemään ja hän oli myöskin käytävällä. Odotimme kaikki mitä Elisalle kävisi, mutta Harry otti tämänkaiken kaikista raskainten. Kumpa Elisa tietäisi kuinka paljon Harry rakastaakaan häntä.
Elisan NK
Tunsin hirveää kipua ympäri vartaloani. Kohta en tuntisi enään mitään. Elämäni alkoi vilahtamaan silmieni edessä. Tajusin, että haluan jatkaa elämääni! Olin liian nuori kuolemaan, mutta se taisi olla nyt menoa!
**
Elisa oli ollut jo viikon sairaalassa eikä ollut vieläkään herännyt. Olimme jutelleet Louisin kanssa välimme selviksi, mutta en voi vieläkään uskoa, että sanoin hänelle niin ilkeästi. En enään paljoa jutellut Elisan kanssa, koska tiesin, että hän ei kuulisi.
Elisan NK
En pystynyt puhumaan, en avaamaan silmiäni, en pystynyt tekemään mitään muutakuin hengittämään. Kuulin kaiken mitä Harry minulle puhui. Tunsin Harryn huulet kun hän pussasi minua. En vain pystynyt vastaamaan niihin. Harry ei enään puhunut minulle yhtä paljon mitä ennen. Se itketti minua, mutta en edes pystynyt itkemään. "Harry.." Sanoin hennosti.
Harryn NK
Elisa sanoi minun nimen! "Elisa!" Kuuletko minua?" Kysyin häneltä, mutta hän ei enään puhunut. Ehkä kuulin vain harhoja. "Louis! Oisitko sinä kuullu, että sanoiko Elisa mun nimen?" Kysyin Louisilta. "En mä mitään kuullut." Louis sanoi ihmettelevästi. Kuulin kai vain harhoja. Herääköhän Elisa enään koskaan? Pitääkö nuo letkut joskus vielä repiä? Mitä minä sitten tekisin? En halua uutta tyttöä, haluan Elisan! Istuin penkille rauhoittumaan ja otin Louisia kädestä. Minua itketti, mutta koitin pysyä vahvana. "Louis.. Entä jos Elisa ei enään koskaan herää?" Kysyin itku silmässä ja katsahdin Louisia. "Elisa on vahva tyttö! Hän selviää kyllä." Louis sanoi ja koitti piristää minua.
Elisan NK
Kuulin kuinka Harry itki. Se oli kamalaa kuunneltavaa. Minusta tuntui, että haluaisin luovuttaa. Lopettaa hengittämisen ja lopettaa tämä kaikki. En vain halunnut aiheuttaa Harrylle lisää surua. Rintaani pisti, mutta en halunnut miettiä sitä valtavaa kipua. Kuulin kun ovi aukesi ja sieltä kuului Liamin, Niallin ja Zaynin äänet. Tunsin kolme hentoa pusua poskellani, ilmeisesti heiltä. Pojat puhuivat minusta. "Lääkäri sanoi, että Elisan elimistö alkaa pettämään. Hän ei pakosta selviä." Zayn sanoi pojille itkuisella äänellään. "Hän selviää! Kyllä hän jaksaa !" Harry huusi väliin ja alkoi itkemään. "Harry!" Kuiskasin taas hiljaa. Pojat hiljenivät ja kuuntelivat mitä minulla oli asiaa. "Harry! En vain jaksa. En kestä tätä!" Sanoin taas kuiskaten. "Kyl sä kestät!" Harry huusi minulle itkuisena. "En kestä..." Kuiskasin ja kuulin isoa piipitystä.
Liamin NK
Elisan sydän pysähtyi. Harry meni käytävälle huutamaan lääkäriä. Kun lääkäri tuli huoneeseen meidät käskettiin pois. Harry ei pystynyt olemaan ollenkaan paikoillaan. Louis pystyi jo kävelemään ja hän oli myöskin käytävällä. Odotimme kaikki mitä Elisalle kävisi, mutta Harry otti tämänkaiken kaikista raskainten. Kumpa Elisa tietäisi kuinka paljon Harry rakastaakaan häntä.
Elisan NK
Tunsin hirveää kipua ympäri vartaloani. Kohta en tuntisi enään mitään. Elämäni alkoi vilahtamaan silmieni edessä. Tajusin, että haluan jatkaa elämääni! Olin liian nuori kuolemaan, mutta se taisi olla nyt menoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti